Blomiksen Luonto

Blomis on tällä kertaa palannut vuoteen 2015, jolloin hän ensimmäisen kerran esitteli lempparilintunsa töpökääpiötypäkön Radio Suomen kuuntelijoille. Tuon kerran jälkeen kyseinen lintu on esiintynyt toistamiseen v.2022. Ja nyt on taas töpiksen vuoro seikkailla satunnaisen luontomiehemme tarinassa. Onko jatko-osa alkuperäistä parempi tai ainakin kuunneltavampi, onkin vastaanottajan oman tulkinnan varassa? Tarinassa seikkailee myös joukko viheltäjiä, laiskureita, tyranneja ja herttuja. Tsekkaa, jos et usko!

Satunnainen luontomiehemme ei ole koskaan ollut Karhunkierroksella eikä ole saanut karhunhalia. Silti hän on pohtinut sisäisen nalleutensa syvintä olemusta ja kertoo siitä mielellään myös kaikille erityisen luontosuhteen omaaville Radio Suomen kuuntelijoille. Blomis peräänkuuluttaa myös joukkoistamisen voimaa ja karhuaa aiheita somekommenttien kautta. Joten laitahan miehelle vinkkiä...

Mitä yhteistä on seuraavilla: ahven, harmaahaikara, ilves, merikotka, metsäkauris, mäyrä, pieni eläin, saimaannorppa ja sammakko. Nämä kaikki esiintyvät Blomiksen luonnon suuressa vaaliehdokkaiden esittelyssä, sepitteellisessä tarinassa, jossa luonto järjestäisi vaalit. Siis ne, jotka meillä ihmisnisäkkäillä on edessä parin viikon kuluttua. Ainakin ensimmäinen kierros on. Yhdeksän ehdokasta ja kaikilla sama päämäärä, suomalaisen erityisen luontosuhteen elossapito ja säilyttäminen. Kymmeneskin - ehdokas kiiski - melkein pääsi mukaan, mutta jäi vastarannalle sattuneesta syystä.

Laittoiko pikkujussi kielen mattotelineen metalliputkeen pakkasella, vaikka äiti oli siitä varoittanut? Oliko se menneiden aikojen pakkasvaroitus? Ja miksi polaaripyörre pyörii välillä niin vinhasti, että Suomeen pääsee virtaamaan arktisen kylmää ilmaa? Tykkääkö suomalaiset oikeasti pakkasesta, niinkuin laulussa lauletaan? Ja kuka teki jäätähden rantaruovikkoon? Kysymyksiä, joihin satunnainen luontomiehemme Blomis, yrittää etsiä vastauksia vuoden 2024 ensimmäisessä pakinassaan.

Vuoden lopussa ruoditaan päättyvän vuoden saldoa, mietitään missä tuli onnistuttua ja missä sitten taas ei. Luontohommissakin voi listata kaikkien neljän kvartaalin tulosta, jos kohta viivan alle ei kauden päättyessä jää tulosta eikä tappiota. Ehkä pientä henkistä tappiota on havaittavissa satunnaisen luontomiehemme tilinpäätöksessä. Mutta tulevaa aikaa ja seuraavaa vuotta Blomiskin odottaa, luvaten joitakin asioita tehdä ensi vuonna paremmin tai ainakin toisin.

Joulun odotusta on myös luonnossa ja myös luontotoimittelijoilla. Oma sellaisemme, Blomis on ihan täpinöissään ja odottaa malttamattomana aattoiltaa. Toisinaan satunnainen luontomiehemme on saanut itse toimia joulupukin apulaisena, vt. pukkina ja ne hommat on jääneet lähtemättömästä mieleen. Lasten riemu lahjojen avaamisen äärellä on ehdottomasti joulun kohokohtia. Mutta mitä mahtaisivatkaan toivoa joululahjaksi luontokappaleet? Sitä on pohtinut jouluaaton tarinassaan Blomis.

Pikku-Jussina ollessaan Blomis pelkäsi pimeää. Jaa että miksikö? Koska hänellä oli tavattoman vilkas mielikuvitus. Blomiksen mielikuvitus on edelleen varsin vilkasta sorttia, mutta tieto on helpottanut sietämään pimeää ja itseasiassa täysin pelotonna nykyisin satunnainen luontojantterimme kirmaa niin aurinkoisilla hangilla kuin pimeässäkin. Pimeässä voi saada aika kivoja luontokuviakin, jos vaan malttaa valottaa.

Voihan vierivät kivet! Jytäorkesteri Rolling Stonesilta on tullut uusi levyllinen hyvin jytisevää rokänrollia. Mutta miksi Blomis sen nostaa esille tällä kertaa satunnaisessa luontopakinassaan? Haluaisikohan luontomiehemme ryhtyä levyarvostelijaksi, kun muusikoksi(kaan) hänestä ei ollut... "Kuka heittäisi ensimmäisen kiven" ja muita sanontoja. Mitä kiviin tulee. Niitä on pohtinut Mr.Blomis tällä kertaa.

Mitäs jos luontokappaleet ilmestyisivät sosiaalisen median kanaville? Mitä ne postaisivat elämästään? Olisivatko kaikki ulostulot yhtä pinnallisia kuin meillä ihmisillä? Millaisen selfien ottaisi itsestään suomalaisen suon valtias, herra Karhu? Kuka eläimistä avaisi ensimmäisenä OnlyFans -tilin ja miksi? Niin paljon kysymyksiä eikä niihin osaa vastata edes oma satumainen luontohemmomme. Vai osaako?

Satunnainen luontomiehemme on heittäytynyt filosofiseksi ja alkanut pohtia miksi me ihmiset kohtelemme luontoa ja siellä liikkuvia luontokappaleita niin eri tavalla. Miksi itikan saa tappaa mutta perhosta ei? Kumpi on parempi toistaan - rotta vai orava? Niin paljon taas kysymyksiä ja niin vähän aikaa.

Satunnainen luontomiehemme bongasi alkuviikosta kuuden joutsenen perheen kotirannallaan. Siitä ilahtuneena hän kaivoi muistikirjansa esiin, runoili meille pienen joutsenlaulun mittaisen tarinan, unohtamatta ottamiaan joutsenkuvia. Kuvissa uiskentelevat niin laulujoutsenet, pikkujoutsenet, kyhmyjoutsenet kuin mustajoutsenkin. Blomiksen kevät alkaa kotimaahan palaavien joutsenten ensimmäisten trumpetin törähdysten tulviessa korvakäytäviin. Sitä hän odottaa malttamattomana koko pitkän talven ajan.

“Olla kuin peura ajovaloissa”. Pysähtyneenä, lumoutuneena, kauhusta jäykkänä, haltioituneena tai muuten vaan paikoilleen jähmettyneenä ei ole ikioma itseoppinut luontomiehemme, vaan kertoilee tällä kertaa tarinoita metsiemme hellyyttävistä otuksista aina Bambista Blomikseen.

Blomis on taasen mietiskellyt aloittaako vaiko ei? Siis talviruokinta. Vai tyytyäkö muiden laittamien ruokintapaikkojen tarjonnan seurantaan. Satunnainen luontomiehemme tykkää visiteerata ruokinnoilla, ihan vaan seuratakseen lintujen touhuja ja toisinaan tarttuen kameraansa, joka on aina matkassa. Joko järkkäri tai ihan vaan kännykkäsellainen - kas paras kamera on mukana oleva kamera. Mitä ruokinnalla tapahtuu juuri nyt? Kannattaako jo aloittaa, jos ei ole vielä toimeen tarttunut? Kas siinäpä visaisia kysymyksiä, joihin haetaan vastausta tämän viikon jaksossa Blomiksen luontoa.

Blomis näki aikoinaan elokuvan Poika ja ilves. Vaikuttui näkemästään ja on viimeistään siitä lähtien halunnut palavasti nähdä luonnossa vapaana ja villinä elävän Suomen ainoa kissapedon. Haave ilveksen näkemisestä muuallakin kuin Korkeasaaressa (kts. kuva) elää edelleen. Miehemme luonnossa on varsin ihmeissään tuon suunnattoman kauniin ja ihmiselle vaarattoman kissaeläimen kohtalosta tässä erityisen luontosuhteen maassa. Ilvestä metsästetään edelleen, vaikka se on monella tasolla rauhoitettu ja suojeltu. Mutta miksi? Jakso sisältää ei-niin-miellyttäviä mielleyhtymiä ja suoraa puhetta, siitä varoitettakoon!

“Lehmällä on hieno hajuaisti, sen voi haistaa pitkän matkan päästä. Tämä on syynä raikkaaseen ilmaan maaseudulla.” Ei, näin ei ole loihenut lausumaan satunnainen luontomiehemme vaan näin lauloi aikanaan Matti Pellonpää lastenlaulussa nimeltään Pöllö. Mutta miten pöllö ja lehmä liittyvät toisiinsa voisi joku kysyä. Niinpä, sanois Blomis.

Se tulee, oletko valmis? Taitaa tosin olla jo ohi osassa maata. Blomis sitä vielä etsii eteläisestä Suomesta. Soisi löytävän. Joka vuosi se tosiaan tulee ja toisinaan se jopa yllättää. Positiivisesti useimmiten. Satunnainen luontomiehemme on tällä kertaa ruskaisella mielellä luonnossa.

Tuntuuko muuttaminen sinusta ahdistavalta? Onneksi sitä osuu omalle kohdalle varsin harvoin, riippuen toki yksilön elämäntavasta ja tehdyistä valinnoista. Satunnainen luontomiehemme Blomis on elämänsä aikana muuttanut vajaat 20 kertaa, parhaana (tai pahimpana) vuotena peräti kolme kertaa. Mitäs jos muuttaminen olisi tavallaan pakko hoitaa joka kevät ja syksy? Syksyn tultua, sitä inehmon ajatus väkisin harhautuu alkavan pimeän vuodenajan selättämiseen ja sitten aikanaan tulevan kevään odotukseen. Vai miten sinä erityisen luontosuhteen omaava kuuntelijani ajattelet? Kuuntele Blomiksen ajatelmia aiheesta vaikka heti!

Satunnainen luontomies seikkailee taas, tällä kertaa hän on seikkaillessaan eksynyt sienimetsään ja on ihan hitutötterönä. Blomis ei kerää sieniä syötäväksi eikä aio juosta maratonia koskaan. Miten nämä asiat liittyvät toisiinsa, on universumin kokoinen arvoitus. Kannattaa kuunnella sieniä sivuava viikkotarina ja tarttua erityisen luontosuhteen omaavan radiomiehen heittämään tarjoukseen. Jos siltä tuntuu, nimittäin.

Blomis on “pakotettu” antamaan luontoraportin syyslomaltaan. Ja niinhän hän tottavie on tehnytkin. Ja vaikka hän ei ottanut koko kamera-arsenaalia mukaan, niin kyllähän hän jotain kuvamateriaaliakin tuotti matkaltaan. (kuvassa lomapaikan kissa) Kysymys kuuluu: jäikö luontomiehellemme hyvä mieli kohteen luontotarjonnan suhteen vai tuliko pahakin pettymys?

Satunnainen luontomies on syyslomalla ja valjasti hyvän ystävänsä tuuraamaan viikkotarinan suhteen. Blomis hengailee nykyään paitsi perheensä myös Veijo Tekoälyn kanssa. Lomaviikon tarinasta vastaa siis tekoäly (ChatGPT) ja kuvat on generoitu Photoshop Betalla. Aika kauas on edetty niistä ajoista kun kaikki piti tehdä itse.