Blomiksen Luonto

Harmaa on hyvä väri, laulaa Ismo Alanko. Blomis ei ole välttämättä ihan samaa mieltä. Ainakin mitä tulee luonnossa viihtymiseen. Silloin kun synkkään harmauteen liittyy vielä sade, ulosmenemisen sietämätön keveys ei nappaa harmaapartaisen satunnaisen luontomiehemme pirtaan. Ei, mutta siihen on olemassa lääke, joka kerrotaan viikkotarinan lopuksi. (harmaja kuva Harmajasta: Juha Blomberg)

Onkiminen on yksi meidän suomalaisten suosituimmista kesäisistä ajanviettomuodoista. Satunnainen luontomiehemme on viettänyt ongella elämänsä aikana varmaan satoja tunteja. Useimmiten onkiminen on ollut silkkaa terapiaa, silloin kun saalista ei ole tullut. Ja sitähän se onkiminen tottavie onkin. Onkiessa voi tyhjentää pään ikävistä ajatuksista ja miettiä kaikenlaisia kivoja juttuja. Blomis on istunut kuvitteellisen laiturin nokkaan ja heittää nyt täkyn meille kaikille erityisen luontosuhteen omaaville oman elämänsä onkijoille.

Mikä ero on itikalla ja sääskellä, entä sääskellä ja lehmällä? Entä ovatko meko, nisse ja panda satuolentoja? Satunnainen luontomiehemme on piipahtanut lintutorniin ja hämmästynyt siellä esiintynyttä kielenkäyttöä.

Eräs mies (nimi muutettu) odotteli luvattua vuosisadan ukkosmyrskyä niin paljon, että antoi Blomiksen luonnon toimituksen myrskyreportterille erikoishaastattelun, josta kuulemme tänään lausunnallisen referaatin satunnaisen luontotoimittajamme äänellä. Eli johan nyt myrskyn lykkäs...

Satunnainen luontomies on palannut lomaltaan. Ja täynnä tarmoa. Mitä Blomiksen lomalla tapahtui, tuliko jotain uutta ja ihanaa havaintovihkoon ylöskirjatuksi vai menikö loma ihan vihkoon? Ja kuka on Kotisen Kyrmy?

Blomis on jo ihan juhannustunnelmissa, itseasiassa luontomiehemme on jo lomalla ja kesälaitumella. Tällä kertaa pohditaan mm. millainen on pörrökääpä ja isojalka. Tämä on siis viiteen viikkoon viimeinen jaksoa lajiaan, mutta ollos huoleton, Blomis valveil' on taas elokuun alussa.

Kolmiosainen vesistötrilogia Blomiksen luonnossa on viimeistä tarinaa vaille valmis.... Tarina vie meidät jokien alkulähteille monellakin tasolla ja kertomus paljastaa satunnaisen luontomiehemme mielijoet ja myös minne pitäisi vielä päästä jokeilemaan eli jokea kokeilemaan.

Blomis on aikeissa valmistaa kolmiosaisen trilogian vesistöistä. Eikä pelkästään ole aikeissa, vaan valmiina on jo kaksi kolmesta jaksosta. Viime kerralla kuultiin pohdintaa maailman meristä, tällä kertaa sukelletaan Saimaaseen ja muihin mahdollisiin järvialtaisiin. Ja niitä on paljon.

Aika moni suomalainen asuu lähellä vesialuetta. Oli se sitten joki, lampi, järvi tai meri, se on melkein se ja sama. Blomis on sisävesien kasvatti, mutta on aikuisempana oppinut rakastamaan myös merta. Ja kaikkia merialueita, ainakin niitä joiden äärelle on päässyt. Mutta miksi? Tällä kertaa luonto(meri)miehemme avaa sisäisen merikarttansa ja pohtii miksi meri kiehtoo. Ja kertoo pieniä anekdoottisia tarinoita merenrantamaisemista joilla on visiteeranut. Joskus jopa kalastaen. Tämä on vesistöaiheisen trilogian ensimmäinen jakso, seuraavissa jaksoissa tullaan sukeltamaan järviin ja jokiin.'

Mitä yhteistä muka on siilillä ja Blomiksella? No, molemmat ovat lutuisia ja mukavia nisäkkäitä ja Blomis on vielä ominut siililtä hiustensa mallin. (kuva generoitu tekoälyllä MidJourney/Juha Blomberg)

Blomis rakasti satuja ollessaan lapsi. Ja lapsellisena isähenkilönä hän on jatkanut satuperinnettä omien jälkikasvujensa kanssa. Jotain lienee tarttunut vuosien saatossa mukaan matkaan, sillä tämän viikon jakso miehen luontotarinoita alkaa suorastaan sadunomaisesti. Muista myös Blomiksen perinteinen kesäkuvakisa Facebookissa. Osallistu ja voita!

On taasen aika auringon, koska on toukokuu! Toukokuussa sattuu ja tapahtuu, kevätpuuhat on täydessä vauhdissa ja luontomaailma valmistautuu tohinalla lähestyvään kesään. Luonnon äideistä osa on jo saanut tämänvuotiset jälkikasvut väännettyä maailmaan, mutta monella lajilla on vielä kosiomenot edessä. Ihmisäideillä lisääntyminen ei ole sidottu vuodenaikojen kiertoon, mutta äitienpäivä on. Se on joka vuosi toukokuun toisena sunnuntaina, niin myös tänä vuonna. Satunnainen luonnonhavainnoijamme Blomis nokkelanapokkelana poikana (lue: miehenä ja isänä) hokasi että nythän on hyvä hetki jutella kotvanen äitiydestä.

Blomis on tutkinut kirjahyllyään löytäen sieltä lukemattomia teoksia. Muutaman niistä innoittamana hän tarinoi tänään meille puistojen, hautausmaiden ja metsien tutusta säksättävästä otuksesta. Tuosta melkein jokapaikkaan ehtivästä tupsukorvasta, jonka nahkaa ennen wanhaan käytettiin rahana. Jos aihe kiinnostaa enemmänkin, kannattaa kuunnella Blomiksen ja "Oravakuiskaaja" Konsta Punkan haastattelu parin vuoden takaa. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/05/05/oravakuiskaaja-konsta-punkan-haaveena-on-napata-kuvaan-ilmeikas-ilves Ja Konstan IG-tilillä kannattaa piipahtaa myös ihailemassa hienoja kuvia. https://www.instagram.com/kpunkka/

Haluatteko kuulla roskaamisesta? Ikioma luontomiehemme on jälleen ollut ulkoruokinnassa ja samalla vähän tarkkaillut luonnon tilaa. Ja mitä hän on sieltä bongannutkaan? Roskia ja jätettä! Miksi luonnosta löytyy sinne kuulumattomia juttuja? Millainen ihmisoletettu nakkaa roskat suoraan maahan kulkematta roskapöntön kautta? Näihin kysymyksiin etsii vastausta Blomis tällä kertaa.

Satunnainen luontomies seikkailee taas. Tällä kertaa Blomis on pyöräillyt kotikoskelleen seuraamaan siellä esiintynyttä mediatapahtumaa. Ei mitä tahansa mediatapahtumaa vaan luontoon liittyvää sellaista. Eikä satunnainen luontomiehemme ollut paikalla yksin.

Mitä tuuli sinulle merkitsee? Saako tuulelta vastauksen? Ja onko Blomis aina hyvällä tuulella? Siinäpä kolme tuulen vietäväksi heitettyä visaista kysymystä, joihin toivottavasti löytyy vastaus tämän viikon seikkailukertomuksesta nimeltään Blomiksen luonto.

Satunnainen luontomies seikkailee taas, tällä kertaa hanhien maailmassa. Tiedätkö mikä on niilinhanhen nimi nykyään? Onko Blomis muka nähnyt sellaisen? No ainakin tiibetinhanhen hän on nähnyt. Luontomiehemme kysyy myös, mikä on valkkari, entä punkku? Ne lienevät aika helppoja, mutta mikä ihme on "kiljukas"? Ja miten ne muka liittyvät hanhiin? Kuuntele ja katsele kuvat.

Mikä pelottaa luonnossa vai pelottaako mikään? Kas siinäpä kysymyspari. Luontomiehemme on pohtinut asioita ja väittää ettei luonnossamme ole oikeasti mitään pelättävää. Ei edes pimeää tarvitse pelätä saati eksymistä. Jos metsässä törmää eläimen luurankoon, se saattaa säväyttää, jopa säikäyttää muttei sitäkään tarvitse pelätä. Se eläin on jo kuollut. Näin lohduttaa luonnossa liikkujia satunnainen luontokuvaajamme Blomis.

Satunnainen luontomies seikkailee tällä kertaa tekoälyn ihmeellisessä maailmassa. Voiko radiojutun sisällön antaa tietokonepohjaisen älyn tuotettavaksi ja miten onnistuukaan keinoälyltä luontokuvien luominen? Onko Blomiksella lainkaan tulevaisuutta tällä saralla vai viekö ATK hommat? (keinoälyn generoimassa kuvassa on karhuemo suolla kolmen pennun kanssa, tilanne jota Blomis ei itse ole päässyt todistamaan, mutta ohjeistamalla tekoälyn algoritmeja tämäkin kuva on tavallaan luontoukkelimme luomus)

Blomis on onkinut, virvelöinyt, pilkkinyt ja perhostellut eli kalastanut pääsääntöisesti ilman "joukkotuhoaseita" koko elämänsä. Viime aikoina kalahommat on jääneet vähän taka-alalle syystä tai toisesta. Mutta kalajutut on aina kertomisen arvoisia, oli sitten kyse legendoista tai ihan todellisista kalavesillä tapahtuneista asioista. Jutun yhteydessä oleva kuva on "todellinen kalajuttu", Blomis ei ole koskaan noin isoa kalaa saanut ylös saakka vaikka siiman päässä on joskus möyrinyt puolitoistametrinen barrakudakin. Silloin tosin oltiin Karibian kirkkaissa vesissä kalahommissa.